Muistatko Heli Koivulan? Urheilutähti oli aikansa suosituimpia lööppijulkkiksia - kommentoi nyt some-ajan urheilukasvoja: ”Onhan se erilaista”
Berliinissä Kristiina Mäkelä yrittää toistaa 16 vuotta sitten tapahtunutta urotekoa. Kesällä 2002 Heli Koivula loikki samassa maassa, mutta Münchenin kaupungissa, EM-mitaleille.
Kaulassa roikkuneen metallin väri oli silloin hopeinen.
Kesäisenä päivänä puhelimeen vastaava Koivula viettää arkipäivää tavalliseen tapaansa töissä. Vaasassa nykyisin asuva ex-kolmiloikkaajasankari työskentelee tärkeän aiheen parissa.
- Johdan Nuorisoasema Klaaraa ja työskentelen siis nuorten kanssa, joilla on esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia, Koivula kertoo.
Sosiaalialaa ja yhteiskuntatieteitä opiskellut Koivula viihtyy hyvin nykyisessä työympäristössään.
- Olen ollut erilaisissa hommissa vuosien varrella, mutta tätä on ollut upeaa tehdä.
Elämäni parhaita
Münchenin EM-kisat olivat menestyksen osalta totutunlaiset Suomelle. Kisoista jäi saldoksi yhteensä kolme mitalia - sama määrä kuin neljä vuotta aiemmin Budapestissa ja 2006 Göteborgissa.
Koivula toi kotiin ainoan hopeamitalin. 10. elokuuta 2002 palautuu mieleen edelleen.
- Siitä päivästä on mukavia ja iloisia muistoja. Voisi sanoa, että se oli urani kohokohta, että sai hypätä niin pitkälle ja vähän riehua sen jälkeen kentällä, hän muistelee naureskellen.
Paras loikka kantoi hurjat 14,83 metriä. Sillä varmistui ylivoimainen finaalin kakkossija, kun Venäjän Jelena Olejnikova jäi taakse lähes 30 senttimetrin päähän.
Kisan voittaneelle Ashia Hansenille (15,00) hän ei kuitenkaan mahtanut mitään.
- Koko kisa oli elämäni parhaita. Vauhti kulki hyvin, ja lankulle tulossa mitattiin hyviä aikoja. Ei tarvinnut paljon jälkikäteen analysoida hyppyjä.
EM-hopeaa osattiin myös juhlia asiaankuuluvalla tavalla.
- Kausi oli kesken, mutta tietysti aina, kun jotain voitetaan, niin maajoukkueessa on yhteinen riemu onnistumisesta. Ne olivat iloisia hetkiä.
Pois otsikoista
Koivula oli jo tottunut median kirjoitteluun myös siviilipuolen asioissa, sillä hän oli kihloissa brittikeihäänheittäjä Steve Backleyn kanssa. Urheilijapari erosi vuonna 2001.
EM-menetyksen myötä Koivula nousi yhä enemmän otsikoihin. Huomio kasvoi edelleen, kun hän vuonna 2003 avioitui eteläafrikkalaislähtöisen, sittemmin myös Suomen lipun alla urheilleen kiekonheittäjän Frantz Krugerin kanssa.
Sukunimi muuttui, ja pian urheilijapari oli aikansa suosituimpia julkkiksia Suomessa.
Koivulan mukaan pyöritys oli aluksi kovaa, mutta pian siihenkin tottui.
- Olin vielä nuori silloin julkisuusvuosina. Aika nopeasti kuitenkin mietin, mikä on se peili, josta näen itseni. Tiesin, että perhe ja ystävät ovat aina lähelläni.
Sen ajan lööppijulkisuus eroaa melkoisesti 2010-luvusta, jolloin julkkisten arvoa mitataan sosiaalisen median seuraajamäärillä.
- Onhan nykyään erilaista olla julkisuudessa. Ihmisillä on paljon erilaisia tapoja kirjoittaa itse asioista. Julkisuus kuuluu urheilijalle, ja monet ovat siinä tietoisesti mukana, Koivula pohtii.
Esimerkiksi yleisurheilun pika-aiturit Lotta Harala ja Annimari Korte ovat tietoisesti panostaneet somessa näkyvään brändiin, kuten Instagram-profiiliin.
Koivula ei pidä suuntausta yhtään huonona, enemmänkin päinvastoin.
- Sitä on ollut kiva seurata, koska on hienoa, että urheilija pystyy itse luomaan julkisuuskuvaansa ja vaikuttamaan tärkeisiin asioihin. Samalla hän on lähellä yleisöään, jolloin vuorovaikutusta syntyy. Minusta se on tervettä.
Hän kuitenkin myöntää, että vetäytyi tietoisesti etäämmälle julkisuudesta ja on viihtynyt oikein hyvin poissa säännöllisistä otsikoista. Kruger ja Koivula erosivat vuonna 2015.
SE rikki?
Julkisuudesta jääminen näkyy nykyään myös Koivulan arjessa, eivätkä ihmiset juurikaan enää tule juttelemaan urheilu-urasta kauppojen kassajonossa.
- Eipä juuri kukaan tule enää tule juttelemaan kadulla. Rauhassa olen saanut olla. Urheilupiireissä on tietysti mukava muistella aina menneitä.
Edellä mainituissa piireissä hän viihtyy edelleen. Koivula teki muun muassa yhden päivän reissun Jyväskylässä järjestettyihin Kalevan kisoihin.
Lisäksi televisio on usein päällä, kun arvokisat näkyvät - niin myös EM-kisojen aikaan.
Erityisellä mielenkiinnolla hän on, totta kai, seurannut omaa lajiaan kolmiloikkaa. Kristiina Mäkelä on kuluvana kesänä noussut takaisin huipulle ja tavoittelee tosissaan mitalia Berliinistä.
Mäkelän nykyvire näyttää siltä, että Koivulan hallussa pitämän Suomen ennätystulos 14,39 saattaa myös mennä rikki.
- Onhan se ollut hilkulla kauan. Nyt ajattelen, että toivottavasti se menisi. Kalevan kisat menivät jo hienosti Kristiinalta ja hän on mennyt hienosti eteenpäin, Koivula toivoo.
- Hänen nykyinen valmentajansa (Tuomas) Sallinen on upea valmentaja, ja arvostan häntä todella paljon. Hän tietää lajin hyvin.
Loikkapaikalla on vaihteeksi hyvää sinivalkoista värinää.
- Olen iloinen, että meillä on kaksi mitalitoivoa kolmiloikassa: (Simo) Lipsanen ja Mäkelä. Toivottavasti Kristiina ainakin tuo mitalin. Lisäksi naisilla menee nyt lujaa, ja pika-aidoista tulee varmasti hyviä aikoja.
Iltalehden Santtu Silvennoinen ja Aamulehden Tapani Salo analysoivat Suomen kolmiloikkaajien mahdollisuuksia.