Mitä tarkoittaa, että urheilija on kovassa kunnossa? Yleisurheilun tilaa arvostellaan ja toki varmasti välillä aiheestakin. Ongelmana on mielestäni tässä mm. se, että arvostelu tulee lajin ulkopuolelta ihmisiltä, jotka eivät osaa asettaa tuloksia mittaluokkaan. Trendilajissa CrossFitissä ovat suosittuja erilaiset WODit ja suoritukset erilaisissa vakioiduissa testiliikkeissä ja niitä voidaan sitten vertailla ihmisten välillä. Mm. painonnosto on tässä vanavedessä nostanut valtaisasti suosiotaan. Tämä on tietysti hieno juttu. Vielä muutama vuosi sitten ei 130-150 kg:n rinnallevetoja vielä pidetty ihmeellisinä, kun vertailu tehtiin vain maailman huippuihin. Nyt niiden kovuus jo osataan ymmärtää paremmin, kun lajista on tullut ”mainstream”. Vastaavia viitearvoja ja tavoitteita voisi antaa myös vaikkapa yleisurheiluun antamaan lajille ja sen urheilijoille sen ansaitsemaa arvostusta ja vertailtavuutta. Tässä artikkelissa annan blogin lukijoille haasteen ja kerron myös, mitä vaaditaan, että voi kutsua itseään SM-tason yleisurheilijaksi. Nykyään on suosittua kertoa omat ”PR:t” ja pitäähän sitten minunkin. Paljastan myös omasta mielestäni Suomen kovakuntoisimman urheilijan nimen.
Kuva. Yleisurheilun hyppylajit ja juoksut. Urheilun lisäksi lisäksi iloa silmille.
Mitä vaaditaan, että pääsee yleisurheilun SM-kisoihin tai menestykseen? Esimerkiksi Kalevan kisoihin päästäkseen pitää olla käytännössä vähintään kymmenen vuotta harjoittelua takana ja jonkinlainen lahjakkuus juuri kyseiseen lajiin. Jos ette usko, niin katsokaa vaikkapa tulosrajoja aikuisten SM-kisoihin tälle vuodelle. Esimerkiksi 3000 metrin cooper-tulosta pidetään jo miehillä kiitettävän kestävyyskunnon merkkinä ja sitä se varmaan onkin. Naisten pitää edes päästäkseen SM-kisoihin juosta tämä rajapyykki ja esteiden kera. Esimerkiksi nuorten EM 1., 19-vuotias Oona Kettunen pystyisi juoksemaan cooperintestissä n. 3,8 km. Rinnallevedossa pidetään harrastelijoissa 90-100 kg:n tulosta jo ihan kohtuullisen hyvänä… miehille. Kolmiloikassa hoikka missimitatkin täyttänyt SE-nainen Heli Koivula nosti nämä raudat ylös aikanaan oheisharjoitteluna… raakana ja 4-5 toiston sarjaa. Ei todellakaan tarvita isoa massaa koviinkin voimatuloksiin! Nopeus on voimaa!
Kuva. Heli Koivula. Esimerkki urheilijasta.
Testitulosesimerkkejä yleisurheilun huipulta. Korkeushypyssä hyväkuntoiselle pystymetsästä tulevalle 1,5 m on jo ihan hyvä tulos. Korkeushypyssä parhaillaan 233 cm hypännyt Osku Torro näyttää tässä miten 1,77 m ”lentää” ilman vauhtia.
Mikseivät suomalaiset kuulamiehet työnnä 20 m? Tekniikassa on varmasti puutteita, mutta niin myös fysiikassa, jonka pitää olla… valtaisa. Reilu 20 m:n kuulamiehillä niskantakaatyöntö on usein 200 kg, rinnalleveto > 160 kg, etukyykky n. 200-250 kg ja penkki 200-250 kg. Entäs sitten vaikkapa moukarinheitto. Joku voisi sanoa, että Olli-Pekka Karjalainenhan on aika ”plösö”? Niin, voittoa ei miehelle olisi tullut fitness-kisoissa, mutta jo 21-vuotiaana kun mies rikkoi ensimmäistä kertaa 80 metrin rajan, hänen testituloksensa olivat raakana mm. tempaus 4 x 105 kg ja rinnalleveto 4 x 145 kg ja vauhditon pituus 320 cm. Huippuvuosina nämä lukemat olivat vieläkin kovempia. Vain aniharvoin heittolajeissa tällaisia superlahjakkuuksia tulee vastaan, jolla on myös vipuvarret kohdallaan ja lisäksi tekninen osaaminen.
Entäs sitten millaisia ominaisuuksia ja harjoittelua keskimäärin vaaditaan 90 metrin keihäskaariin? Tässä Tero Pitkämäen testituloksia ja harjoitteluvideo. Ilmanvauhtinen pituus 3,57 m, 3-tasaloikkaa 11,30 m ja tempaus raakana 120 kg jne. Vastaaviin lukemiin on Suomessa päässyt vain muutama, ehkä kovimpana korkeushypyn SE-mies Juha Isolehto joka hyppäsi korkeutta ilman vauhtia 190 cm. Terolla on myös niin hyvä kestävyys vanhan harjoittelutaustan kautta, että kokonaisvaltainen kunto on järkyttävän kova. Väitän, että vaikkapa Crossfitissä kun kyseessä on kuitenkin uusi laji tätä kirjoitettaessa vuonna 2013, hän voisi menestyä erinomaisen hyvin. Tämä toki vaatii sen, että sopivat lajit ovat ohjelmassa kisoissa. Sen verran kovasta kaverista on kyse, että lienee Suomen all-around kovakuntoisimpia miehiä ja kova kandidaatti vuoden urheiljaksi tänä vuonna.
Mitä tulee nopeuteen, niin Suomesta tuskin löytyy montaa vaikkapa palloilijamiestä, joka voittaisi Hanna-Maari Latvalaa 100 m tai 200 m juoksussa. Ei liene suuri yllätys, että CF:n Suomen huippujen Mikko Aronpään ja Saara Laaksosen taustat lajiin ovat juuri yleisurheilu ja siellä lähinnä nopeus-/ hyppylajit. Tällä pohjalla on helppo ponnistaa enemmän lihaskestävyyspainotteisen harjoittelun pariin.
Jos haluaa huipulle maailman kovimmassa lajissa, niin geenien pitää olla kohdallaan ja pelkillä anabolisilla on turha selitellä! 100 m juoksussa ollaan todennäköisesti päästy lähimmäksi ihmisen suorituskyvyn rajoja, joten itse pidän sitä lajien kunkkuna. 100 m juoksua on lähes kaikki joskus kokeilleet ja ymmärtänevät kuinka käsittämätöntä on juosta 100 m 9,58 s tai maksiminopeus 44 km/h (Usain Bolt).
Pojat varmaankin muistavat, että 15 s tulos on jo ok murkkuikäisenä ja tytöille n. 16 s. Muistuttaisin valitettavasta tosiseikasta, että koulun kisoissa hikiseen 15 s rajan ympärillä 100 m aikanaan juosseista vain harvasta voidaan saada millään anabolisilla, treenimenetelmillä tai optimaalisella ravinnolla koskaan edes alle 13 s juoksijaa. Niin armotonta on peli joissain urheilulajeissa. Perimä sanelee valtaisan paljon. Pelkkä asenne ei riitä ja esim. testosteronilla + kasvuhormonilla hyöty on tutkimuksista sovelletun arvion mukaan maksimissaan 0,4 s luokkaa miehillä (Meinhardt ym. 2010) ja harvoin edes sitäkään, koska eihän sitä lihasmassalla juosta, vaan voimalla, nopeudella ja tekniikalla . Lisääntynyt massa haittaa kiihtyvyyttä JOS tämä massa ei tuota voimaa (a = F / m).
Yleisurheiluhaaste. Myönnän, että joissain lajeissa ollaan Suomessa tultu alas parhaista vuosista ja reilustikin. Mutta poikkeuksiakin on, kuten vaikkapa miesten pituushyppy ja naisten 100 m, joissa taso on hyvä ja laaja. Haastankin kaikki yleisurheilua arvostelevat tekemään vaikka seuraavan sarjan, jolla ei vielä kuuhun pääse, mutta haastetta on sopivasti:
Miehet:
100 m juoksu: 12,5 s, pituushyppy 6 m, korkeushyppy 1,7 m, keihäs (800 g) 45 m, kiekko (2 kg) 33 m, kuula (7,4 kg) 11,5 m, 3000 m juoksu alle 10,5 min.
Naiset:
100 m juoksu: 13,5 s, pituushyppy 5 m, korkeushyppy 1,5 m, keihäs ( 600 g) 35 m, kiekko (1 kg) 27 m, kuula (4 kg) 8 m, 3000 m juoksu alle 11,5 min.
Näillä ei tietenkään vielä Kalevan kisoihin pääse, ei läheskään. Jos kuitenkin näihin pystytte ilman vuosien lajiharjoittelua, niin saatte (minulta) luvan arvostella kotimaisen yleisurheilun tilaa. Jos yhteenkin näistä pääsette, niin voitte pitää itseänne jo melko kovakuntoisena jollain osa-alueella.
Lihastohtorin oma kondis. En ole koskaan ollut missään erityisen hyvä ja kunnianhimoa tai tavoitteellisuutta ja pitkäjänteisyyttä minulla ei ole ollut keskittää harjoitteluani kehittämään mitään yksittäistä ominaisuutta tai suoritusta. En myös pidä kilpailemisesta. Itselleni tavoitteena on näyttää ympärivuoden urheilijalle ja olla myös ainakin lähes ”urheilijan” tasolla yleisen lähinnä voimaan, räjähtävyyteen ja kestovoimaan liittyvän suorituskyvyn tasolla. Samaan aikaan kuitenkin haluan nauttia liikunnasta ja elämästä ja harrastella kaikenlaista monipuolisesti ilman suurempaa nipotusta. Olen tietysti all-time drug-free eli anabolisia ei ole naposteltu.
Poimintoja parhaista treenituloksistani (PR:t) vuosien varrelta (vuoteen 2013 mennessä):
-Penkkipunnerrus: 17 x 97,5 kg (paino n. 72 kg). Parhaimmillaan ykkönen 2 x oma paino n. 22-vuotiaana raakana eli aika monta vuotta sitten.
-Sotilaspenkki (jalat ilmassa): 30 toistoa (kun olin laihimmillaan eli 67,5) kg ja 1 x 120 kg 1s pysäytyksellä rinnalta (painoa tällöin 68,5 kg)
-Maastaveto 7 x 215 kg pysäytyksillä omina toistoinaan (paino n. 76 kg)
-Tempaus (raakana, oma paino n. 68 kg): 75 kg (olen treenannut oheistreeninä vain muutaman kerran)
-Rinnalleveto. Tekniikkani on huono, mutta polvilta teen melko räjähtävästi 100 kg any day 😉 Maksimeja en tällä tekniikalla tee, ainoastaan nopeusvoimaa / räjähtävyyttä silloin tällöin.
-Leuanveto 1 RM: 60 kg. Tätä pitäisi kokeilla pitkästä aikaa uudestaan…
-Yhden käden leuka (oikea käsi)
–Glute-ham raise eli takareisi-pakaranosto ilman käsiä pysäytyksellä ylös
-Dragonflagit: muutama toisto puhtaasti suorana
-Dippi: 6 x 60 kg
-Takakyykky (pohjalta): 160 kg, reidet vaakatasossa 15 x 120 kg ja 10 x 130 kg
-Etukyykky: 10 x 110 kg
-Ristiriipunta n. 4 s (paino n. 69 kg). Esimerkkiä löytyy allaolevasta videosta.
-Käsilläkävely: n. 20 m ja neljän punnerruksen sarja pää lähes maahan (ilman tukea).
-Pituushyppy: täysi vauhti 7 m, 6 askelta: 6,2 m, ilman vauhtia: 3,1 m
-Korkeushyppy: 1,85 m (oma pituus 175-176 cm), saksityylillä seisten alas patjalle 175 cm
-Keihäänheitto (800 g): 50 m
-Kiekonheitto (2kg): 35 m
-Kuulantyöntö (7,4 kg): 11,5 m
-Cooperin juoksu: 3 km
-30 m juoksu paikaltaan (valokennot): 3,8 s
Huom! Nämä tulokset on saavutettu hieman alle 40 cm ympärysmittaisilla hanskoilla ja tietysti kurjenjaloilla 🙂
Loppukevennyksenä Lihastohtorin rimpuiluja vuosien takaa. Allaolevalla videolla joitain temppuja pääosin reilu kymmenen vuoden takaa kun aloittelin opintoja liikuntatieteellisessä. Taitoahan minulla ei ollut eikä ole oikein missään, mutta voimalla ja sisulla hieman kompensoin 😉 Pari trikkikuvaakin löytynee kun tarkkaan katsoo, koska laatu niissä ei ole kummoinen. Silloin ennen vanhaan elettiin vielä VHS-aikaa. Oi niitä aikoja!! Temppuilu lienee parasta mitä voi tehdä housut jalassa. Siis voimaharjoittelun jälkeen!
Tsemppiä loppukesään ja hyviä treenejä! Koittakaa nauttia myös ulkoliikunnasta.
Juha Hulmi
Lihastohtori 
Naisten kiekko painaa muuten kilon, ei 600 grammaa 😉 Entisenä yleisurheilijana tekniikat on edelleen siinä kunnossa (7 vuoden kilpailutauon jälkeen), että heikommillakin voima-arvoilla ainakin kuula-, kiekko- ja korkeustulokset tuolta listalta tulisi helposti rikottua, pituustuloskin ehkä 🙂 Pitääpä lähteä testaamaan!
Kiitos, oli pari muutakin pikku virhettä tekstissä (cm –> m). Korjattu. Tsemppiä. Mahtavaa olisi kun yhä useampi testailisi myös yleisurheilukondistaan. Nuo mun haasteen lukemat olivat ihan hatusta heitettyjä ja saattaa olla, että jossain lajissa pääsee liian helpolla.
Aloittakaahan varovaisesti 😉
Onko Suomen voimakkain tiedemies? 🙂
Kyllä vahvempia löytyy, ihan omista työkavereistanikin.
Näillä ominaisuuksilla pääsisi SM liigan edustusjoukkueeseen, kiekkoilijioista esim 3000m Cooperissa juoksee parhaassa tapauksessa joka kolmas (Vo2max 60 ml/min/kg paikkeilla), 30 metrin juoksu alle 3,9 s, on erinomainen tulos (parhaassa tapauksessa puolet joukkueesta on sillä tasolla, muut 4,0-4,1 s kohdalla). En tässä taidoista lähde puhumaan, mutta ainakin tän kuntoisena saat luvan arvostella liigan matseja.
Terkuin,
tunnettu Ryssä
Toki varmasti, mutta pelisilmää ei ole. Voiko sen ostaa jostain?
Täytyy myöntää, että kova on tuo Juhan 30m tulos 3.8! Esimerkiksi vuonna 2002 Montgomery kellotti ME-juoksussaan (hylättiin myöhemmin) ensimmäiset 30m aikaan 3.82 ja reaktio oli 0.104, joten tehokkaana noin 3.72. Pisti vaan silmään tuossa yllä, kun väitettiin SM-liigan kiekkoporukasta parhaassa tapauksessa noin puolen vetävän alle 3.9, niin taitaa kennoihin starttaus jossain päin tapahtua parin kolmen metrin takaa kennoista 🙂
Hei, valitttavasti ei se niin kova sentään ole 😉
Pikajuoksussa lähdetään nollavauhdista, kennot n. 70 cm kehon etupuolella lähtevät käyntiin siitä eli kroppa on jo pienessä liikkeessä.
3,80 on sellainen perus vaikkapa ykkösetenijän tulos pesäpallossa ja on siellä joitain nopeampiakin. Veikkausliigassa ja lätkän sm-liigassa myös 1-2 tyyppiä lähes joka joukkueesssa pystynee tuohon. Itse olin tuossa ihan hyvä, mutta maksimijuoksu oli ihan hanurista syystä tai toisesta ja siksi minusta ei tullut urheilijaa saati sitten taito tai pelisilmä palloiluun. Minusta tulikin sitten tutkija kun en muutakaan osaa 😉
Itsekin olen tuon samaisen matkan juossut vähän alta 3.9, mutta nuo viralliset etäisyydet kennoihin tuntuu olevan vähän erilaisia testaajista riippuen. Esim. salibandyliigan testaajat laittavat porukan aika paljon lähemmäksi kennoja. Toisaalta tuo etäisyys on vissiin peruja siitä, kun oli käytössä vain yksi kennopari per pääty, jolloin kädellä pystyi aika helposti sohaisemaan ajan liikkeelle. Noilla meidän liiton testaajilla on käytössä sellainen systeemi, jossa on kaksi kennoparia eri korkeuksilla, jolloin toisen valosäteen katkeaminen ei starttaa ajanottoa. Onkohan noista lähtöetäisyyksistä merkitty jotain virallista matkaa jonnekin kirjallisuuteen eli onkohan tuo n. 70cm käytössä kuinka yleisesti?
Mutta se on vain todettava, että oli se mikä tahansa pääsarjapalloilulaji ja joukkue Suomessa, niin kyllä se keskiarvo painuu selkeästi 4 sekunnin päälle ja parhaimmistosta ehkä juuri mainitsemasi muutama kaveri per joukkue alittaa tuon 3.9 sekunnin ajan 🙂
jeps, kaksi kennoa on hyvä olla. Mediaani on palloilujoukkueissa ehkä 4,2 s mitä nyt olen joitain tuloksia nähnyt. Täällä on huippupikajuoksijoita joitain samoissa tutkimuksissa juossut sitten jo 3,5 s pintaan. Eero Haapala lienee tässä Suomen kovin.
Jäi vaivaamaan, että kuka mahtaa olla mielestäsi Suomen kovakuntoisin urheilija? Saatoin toki lukea huolimattomasti enkä siksi löytänyt tällasen urheilijan nimeä,vaikka luettelitkin monia muita kovia.
Tero Pitkämäki: ”Sen verran kovasta kaverista on kyse, että lienee Suomen all-around kovakuntoisin mies ja kova kandidaatti vuoden urheiljaksi tänä vuonna.” Toki tästä voi olla aina montaa mieltä ja tämä on vain minun perusteltu mielipiteeni.
Mikko Aronpää. CrossFit Games 2013, 30.sija. Entinen yleisurheilija. Aika jäätävän kova vähintäänkin kaikilla osa-alueilla joita tässäkin esitelty 🙂
Kiitos Olli sijoitustiedosta, en ollut vielä kuullutkaan. Mikko reenasi pitkään samalla salilla. Tosiaan kova kaveri ja kun on nopeuslajitausta, niin CF-kaltainen kestävyysharjoittelu puree varmasti erityisen hyvin hänenkaltaisiin ihmisiin kun tavoitellaan lajin huippua.
pertti ukkola -57kg kilpailusarja painissa.
-72 leukaa minuutissa
-Muutama yhden käden leuka kummalakin kädellä
-117.5 KG raaka rinnalleveto
-Cooper 4010 metriä
-100 metrin juoksu 11.62 sekuntia
Marko Yli-Hannuksela:
-85 kilon lisäpainoilla muutama leuka
-160 KG raaka rinnalleveto
Luulisin että painijoista löytyy myös erittäin monipuolista ja kovaa fysiikkaa myös noihin cf kisoihin ja mielestäni nämä ovat kovimpia urheilijoita monipuolisuuden vuoksi. Lihaskestävyys, notkeus, nopeus, voima kaikki kovalla tasolla.
Painijat ovat tosiaan todella kovia kavereita. Ja lajia meinataan tiputtaa olympialaisista. Se olisi häpeä!
Ukkola oli kova mutta leuan veto ja cooper tulos on pelkkää legendaa!!!
ukkolan tulos on 15minuutin tulos ei coopperi.satanen hivenen alle kolmetoista sekin käsikopelolla olen ollut paikalla
taitaa tekstistä löytyä vielä pari yksikkövirhettä
Yhden löysin 😉
Mielenkiintoinen postaus! Ei sitä aina osaa suhteuttaa taviksen ja urheilijan tuloksia. Varsinkin nuo painonnostotulokset olivat aika pysäyttävää luettavaa 😀 Itse kun vasta tekniikoita harjoittelee…
Kiitos. Urheilijoita on helpompi arvostaa, kun ymmärtää a) kuinka kovan työn he ovat tehneet ja b) kuinka kovassa kunnossa he ovat. Oheisharjoitteiden testitulosten avulla on helppo tajuta mitä menestyminen huipulla vaatii. Mun haastetulokset eivät toki edes ole mitä tavallisen pulliaisen tuloksia, vaan ne jo vaativat aika paljon ja taidon merkitys on toki isossa roolissa. Mutta harjoitellaanhan sitä painonnostoakin. Hyppääminen, juoksu ja heitot ovat ihmisen perusliikkeitä.
Moi
Aina ei riitä sekään että tekee paljon duunia. Pitää osata, pitää osata ajatella, pitää tietää mitä vaaditaan, pitää tietää miten juuri minun täytyy harjoitella. On monta muuttujaa. Pitää pysyä terveenä ja ehjänä.
T. Moukarinheittäjä Tuomas Seppänen
Ps. Oli mukavaa luettavaa. Niin ja op:n rinnalleveto enkka on 6x160kg 😉 2002 -2004 aika väliltä..
Kiitos. Juuri näin. Ihan huikea on tuo 6×160 kg. Harmi kun paikat eivät kestäneet ja ilmeisesti intokaan voimaharjoitteluun tai urheilijan ruokavalioon (?). Oli sinulla melkoista draamaa moukarissa kun jäit viimeisellä kierroksella kakkoseksi. Näin sen livenä telkusta. Mutta sinun aikasi tulee vielä. Söderberille jos jollekin tuon soi.
P.S. Kerro velipojalle terveisiä, oli opiskelukaverina meikällä Jyväskylässä! Hieman hoikempi poika kuin sinä ja kestävyysurheilumiehiä 😉
Moi Juha! olen todella mielenkiinnolla nyt lukenut näitä sun juttuja jo pari kuukautta ja pakko myöntää että paras blogi mitä olen lukenut. Varsinkin tämä juttu on niin ajankohtainen joukkuelajeja jumaloivan kansan kanssa. Itse joudun joka päivä väittelyihin juuri tästä asiasta. Pelasin nuorempana 6 vuotta pesäpalloa ja juoksin 18-vuotiaana tuon 30m kennoihin 3.72 ja olin ylivoimaisesti joukkueeni nopein ja sain paljon kehuja joka suunnasta. Vaihdoin samana vuonna yleisurheiluun ja juoksin vuoden harjoittelulla 100m 11,00 mutta sain kohdata valtavaa arvostelua koska en tule ikinä juoksemaan olympiafinaalissa. Miten sinun mielestä tulisi suhtautua näihin juttuihin? yleensä tuohdun aivan järjettömästi ja yritän saada ihmiset tajuamaan miten se asia oikeasti on. Pitäisikö vain ignoorata kaikki vihaajat? välillä henkisesti todella raskasta..
Kiitos. Yksilölajeissakin pitäisi arvostaa niitä, jotka ovat kovia vaikkeivät olisikaan ihan maailman huippuja, samalla lailla kuin joukkuelajeissa. Sinulla on kovat lahjat pikajuoksuun, älä luovuta! Jos ei muuta, niin Kalevan Kisojen finaaliin ja voit näyttää arvostelijoille olevasi erittäin kovassa lajissa top-10:ssä.
Hyvin kirjoitettu perusominasuuksien todellisesta tasosta ja merkityksestä. Pitkämäki on noilla tuloksilla todella valtavan suorituskykyinen ja fyysisesti aivan uskomattomalla tasolla.
Kiitos. Ihmiset eivät ymmärrä, että ”kepin viskomiseen” pitkälle tarvitaan valtaisat ominaisuudet nopeutta ja voimaa. Laji, jossa ei ole paljoa harrastajia voi olla sellainen, että sieltä tulee kaikkein kovin tyyppi.
Tällasenä entisenä pesiksen harrastelijana uskaltaisin väittää, että vielä näin melkeen nelikymppisenä tosta ”testisarjasta” menis 100m, kuula, kiekko ja keihäs. Pituutta ja korkeutta ei kestäis paikat eikä kunto kolmea tonnia 🙂
Kova suoritus tuokin! Itsekään en enää ole uskaltanut /loikkia kovempaa muutamaan vuoteen.
Toi kolmetonnia ois kyllä aktiiviaikanakin jäänyt juoksematta. Ennemmin vaikka 100 * 30m kävelypalautuksella ku 3000m yhteenputkeen 😀
heh
tomppa mene kentälle ja kokeile,vapaa arvaukseni on että yksikään tulos ei todeutu miesten kiekko 2kiloa,lähteekö oikeaan suuntaan?lupaan jokaisen tuloksen ylityksestä tai alituksesta 500e kpl
Tuo Pitkämäen penkkitulos (175kg) rupesi vähän mietityttämään, että jos se on samanlainen rimpuilu kun videolla kohdass 1:50, niin siitä saa kyllä ottaa 30-40kg pois (jos riittääkään) ennen kun sitä penkkitulokseksi voi sanoa. Kaikki kunnia toki hänelle, Hieno urheilija ja kovia tuloksia…
Eiköhän se ole. Ei ole penkki miehen vahvin lenkki, mutta toki noilla vipuvarsilla ja pienellä rintakehällä voi olla jopa järkevää olla antamatta tasoitusta ja nostaa takamusta 😉
Yksi kova kaveri löytyy omasta lajista nimittäin Tapio Kinnunen.
100 m, 10.7 s
Vauhditon pituus 350 cm
Vauhditon korkeus 173 cm
Tempaus 158 työntö 190 alle 80 kilon painoisena.
Edelleenkin 59 vuotiaana ja alle 80 kilon painoisena työntää 120 kiloa.
Huippupainonnostajilla on kauheat tehot. Milko Tokola on samanlainen räjähtävä pakkaus nyt uusista nimistä. Sinullakin sen verran kovat tulokset, että tehoja varmasti on vaikkea ihan niin paljoa kuin tuolla koutsillasi 😉 Kattelin youtubesta treenejäsi, komeesti rauta taipuu kun 2,5 markkaa on kyykyssä: http://www.youtube.com/watch?v=ioiVvTO7O4Q
tapio kinnusen satasen tulos 11.28 käsi 10.8 joka voi olla lähes yhtä kova kun tuo sähkö
Keihäänheittäjä Seppo Räty kilpaili painonostossa Rooman MM-kisavuonna. Painonnostoliiton tilastoista löytyy kansallisissa kilpailuissa tehty tulos. Sarjaan 100 kg tempaus 142,5 kg työntö 165 kg ja yht: 307,5 kg
Vieläkin kovempia tuloksia on mieheltä salilta hieman vanhempana tehtynä. 90 kg:lla tehty lapamuljautus on legendaarisimpia 😉
Moi! Juri Tamm tempas 130 kiloo raakana ilman kummempia lämmittelyjä joskus 80-luvun lopussa Lpr:n urheilutalolla. Se on jäänyt mieleen. Ja Tibor Cecsekin 190 kilon (muistaakseni) rinnalleveto pari vuotta myöhemmin samassa paikassa! Ja Juri Sedyhin mahorkan poltto raviradalla 😉 Igor Nikulin heitti kuulemma naisten moukaria (jota silloin ei vielä ollutkaan) 116 metriä…
Sedyh myös teki joskus Suomessa lattiasta 300 kg kyykyn. Kovia ukkoja.
Joo, kovia poikia! Mut kyllähän tuo Tero on aika kova millä mittarilla tahansa! Kyl toi Pekka Koskelan yhden jalan kyykkykin on aika kova 🙂
Mutta tavisten puheet ja ajattelumaailma on niin kaukana huippu-urheilusta kuin olla ja voi! Ihmiset luulevat, että vähän työnohella treenaamalla voi tulla huipuks. Ja eivät tajua kuinka kovaa hommaa se on. Itsekin voi vain kuvitella. Pentuna kolme treeniä (salaa) päivässä oli ihan normi, mut silloin se olikin muksuna ihan toista. Mut tulipahan toistoja…
Hyvä kirjoitus sulla!
Toki siellä on aina joukossa niitä kavereita, jotka ovat niin poikkeuksellisen lahjakkaita, mutta heikomman asenteen omaavia. Nämä eivät toki sitten panosta paljon, mutta silti voivat olla kovassa kondiksessa.
Kiitokset mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
Keskustelimme erään tuttavani kanssa ponnistusvoimasta, ja siitä minkä lajin urheilijat pomppivat korkeimmalle. Luonnollisesti emme päässeet yksimielisyyteen, ja kun internet tuntuu tarjoavan melko vähän luotettavan tuntuista tietoa (esim. Stefan Holmilla on kuulemma noin 60cm ponnistuvoima, en usko), ajattelin kysyä ammattilaisen mielipidettä/valistunutta arvausta. (Keskustelussamme olin joukkuelajien, lentopallon ja amerikkalaisen jalkapallon, huippujen puolella.)
Ensiksi, miten vauhditon korkeushyppy (riman yli) vertautuu tähän tyyliin: http://www.youtube.com/watch?v=BMY295ezIH0 NFL:n varaustilaisuuden ennätys jälkimmäisellä tyylillä on 46 tuumaa, 116, 84cm. Ponnistaako Holm korkeammalle?
Ja toiseksi, kenellä/minkä lajin urheilijalla uskot olevan kovin ponnistusvoima (ylöspäin)?
(Muuten noin yleisesti, vaikka pidänkin jenkkifutispelaajien fysiikkaa käsittämättömän kovana muihin joukkueurheilijoihin verrattuna, eivät ne toki yksilöurheilijoille pärjää.)
Kiitos. Riippuu ihan miten testataan kun kyseessä voi olla raa-an räjähtävän voiman mittaus tai sitten kimmoisuus, jotka voivat olla kaksi täysin eri asiaa. Holm kävi Jyväskylässä eikä hänen paikaltaan vertikaalihyppynsä ollut kummoinen (ei sen enempää kuin minullakaan, heh). Hänen vahvuutensa sen sijaan on kimmoisuus vauhdista. Siinä hän on jo ihan kenguru. Youtubesta löytyy pätkiä. Korkeushypyssä toki on niitä voimatyyppejä myös näiden kumiukkojen lisäksi. Yksi sellainen oli Isolehdon Juha, joka hyppäsi 190 cm ilman vauhtia. Kevennyshyppy kädet lanteilla (ei siis kuten tuossa videolla) oli tietääkseni 76 cm eli kovempi kuin Matti Nykäsellä tai Mika Laitisella saati sitten Janne Ahosella. Kädet mukaan olisi 40 tuumaa eittämättä ylittynyt. Tässä siis kovin suomalainen koskaan ja maailmalla kohistaan Juri Vardanianista, yhdestä kaikkien aikojen kovimmista painonnostajista. http://www.youtube.com/watch?v=rzFHtepQk6o Adam Malysz oli tosi kova konsentrisessa vertikaalihypyssä ja koripallossa on muutama ihan ilmiömäinen kaveri ja korkein donkki on muistaakseni jo n. 370 cm luokkaa…
Tämä on erittäin vanha kirjoitus, mutta aattelimpa kommentoida sen verran, että kovimpia ponnistusvoimia mitä tiedän on Leonel Marshallin(lentopallo) 127cm vertical jump. Koripalloilija Kadour Zianilla on taas kuulemma parhaimmillaan ollut jopa 142-155 cm vertical jump.
Ohessa videota kaverista: https://www.youtube.com/watch?v=Qz-s77VwG80
Hurjia tuloksia ja kova video. Olisi ollut hauska nähdä näiden kaverien treenaavan tosissaan korkeushyppyyn.
Alaraajojen räjähtävän voiman suhteen Byron Jones on ehkäpä kovin kautta aikojen:
Ei tämä suuntaus pelkästään yksilölajeihin rajoitu.
Muutama joukkuelaji poikkeuksena, sillä kansallisesti harrastajamäärät ovat suurehkoja, joten päteviä joukkueitakin saadaan kasaan. Yliedustettu laji siis muihin maihin verrattuna – ja tulokset näkyvät. Sama asia monessa marginaalilajissa, niin joukkue- kuin yksilötasolla. Pärjätäänhän sitä vaikka eukonkannossa – kunhan laji pysyy tuntemattomana ulkomailla. Samaan sarjaan lasken – lajia mitenkään väheksymättä – myös salibandyn, sillä täällä sen suosio on selvästi suurempi kuin monessa muussa maassa. Itse en ainakaan hetkeen muista kuulleeni ylistäviä sanoja suomalaisten menestyksestä muuallakin suosituista joukkulajeista. Suomihan on ”ihan p*ska”, kun eivät pärjää edes Brasilialle…
Eilen vaihdettiin muutama sana aiheesta salilla ja sanoin ääriesimerkiksi voimanoston. Mielenkiintoinen aihe, mutta pitihän sitä jotain jumpatakin. Eli jatkoa siihen.
Jostain syystä tuloksia ja saavutuksia verrataan vain maailmanluokan huippuihin – lajissa kuin lajissa. Tämä taas johtaa siihen, ettei ensinnäkään ketään kiinnosta eikä kukaan tyydy vähempään kuin maailmanluokan huippuihin. Kilpailuissa kun se idea on – ainakin ennen – ollut se, että voittaja on se, joka tekee kyseisessä kilpailussa parhaan tuloksen. Nykyään asenne on kärjistäen taas se, että jos ei jo Hippo Hiihdoissa tee parempaa tulosta kuin Bjørn Dæhlie aikanaan, ei lajia kannata edes harkita. Eihän nyt kukaan halua lähteä ”häpäisemään itseään” kilpailuihin, vaan kaikki on saatava nyt ja heti. Nettikeskustelu lyö vettä myllyyn entisestään. Anonymiteetin suojista on helppo haukkua ensimmäistä kertaa lavalle nouseva bodari ”uimariksi” jne. Kansallisella tasolla kilpailut vertautuvat taas sanontaan ”sokeitten maailmassa yksisilmäinenkin on kuningas”.
Voimanostossa tulokset puhuvat puolestaan. Siis tämän urheilijoiden ja kilpailutason väheksyminen. Jos ei jokainen kilpailija tee uutta ME:tä, kannattaa itsensä jättää nolaamatta ja pysyä kotona.
80-luvun alussa meidän voimanostoseurassa pienellä noin 10 000 asukkaan paikkakunnalla oli yli 200 jäsentä. Kilpailutoiminta oli aktiivista, eikä sitä heikointakaan arvosteltu. Suuri osa pysyi siellä kansallisella tasolla ja osa lähinnä seuran sisäisissä kilpailuissa. Joka tapauksessa kun aktiivisia harrastajia oli paljon, mahtui joukkoon myös lahjakkaita. Eräskin ”kehäraakki” on sinnitellyt huipulla jo vuosikymmeniä. Tuskin tarvitsee nimeltä mainita kenestä on kyse.
Oma osansa lajin suosion romahduksessa on doping – tai paremminkin lajin ja harrastajien muuttuminen kaksinaamaiseksi. Sittemmin viimeisen naulan arkkuun on lyönyt nostovarusteet. Nykyään kilpailuissa jännitetään, kuka saa suurimmat raudat tulemaan rintaan asti tai pääseekö kyykyssä kulmaan. Sääntömuutoksilla on lopulta saatu viimeinenkin mielenkiinto pois: Jos kyykyssä unohdat rannesiteen peukaloremmin, et saa nostolupaa. Jos kiroat tätä ääneen, passittaa tuomari ulos kisasta. Jollakin pyörähtää pää kesken noston tai takapuolesta ei koske tarkoin arvioitu 2/3 -osa penkkiä, syttyvät punaiset valot. Voimanosto on vain edelläkävijä tässä muutoksessa, kyllä ne muutkin lajit tulevat vastaavasti perässä.
Samoilla eväillä mihin tahansa lajiin.
1) Et ole mitään, ellet tee uutta ME:tä.
2) Jos kuitenkin teet, olet varmasti doupannut ja ostanut uudet varusteet. Kuka tahansa olisi voinut laittaa paremmaksi.
3) Et silti pärjää Bekelelle juoksussa, vaikka voimalajissa pärjäisit, eli et ole juuri mitään.
Vuonna 2006 viimeksi SM-kisoissa käydessäni yleisöä oli vähemmän kuin meidän seurassa 80-luvun alussa jäseniä. Yleisöstä suurin osa oli lähinnä huoltajia tai läheisiä järkyttyneenä katsomassa kuinka se trikoihin sulloutunut läski onkaan rumaa.
CrossFittiä pidän ainakin itse varsin tervetulleena uutuuslajina. Kilpailulajeista ei juuri ole tietoa ennalta, joten palataan hieman ajassa taaksepäin: Voittaja on jälleen se, joka kyseisessä kilpailussa tekee parhaan tuloksen. Lajit ovat myös monipuolisia, joten lajia seuraavillakin saattaa olla kokemusta edes osasta suorituksia. Arvostelu loppuu, jos edes osasta suorituksista on omakohtaisia kokemuksia, eikä näistä heti löydy liikettä, jossa itse tekisi paremmat tulokset. On vaan hyvä asia, jos ei eri kilpailut ole keskenään vertailukelpoisia. Toivottavasti vaan dopingtestit tai varusteet eivät pilaa hyvää lajia.
Amen. Erinomainen postaus Markus! Tähän ei voi oikein enää mitään lisätä…
Kovia tuloksia. Etenkin maastaveto tulos pomppasi silmille. Kurjenjaloista puheenollen http://www.fastnews.fi/2013/p-wilenius-rehellisia-ajatuksia-ja-mietteita/
Jeps, mave on melko kova kun ottaa huomioon, että teen sen toisto kerrallaan pysäytyksillä enkä treenaa sitä kuin muutaman kerran vuodessa.
Tuo oli hyvä juttu Peteriltä. Törmäsin siihen heti kun ilmestyi.
Hieman asiaa sivuten kerron tapauksesta 1990-luvun alusta, joka oli lyhyen hetken valmennettavana tai lähinnä suoritustesteissä. Eräänä päivän lenkillä minut ohitti pitkä (>190cm/85kg) mies ja laitoin merkille, että kaveri juoksi lenkkiä ns. piikittömissä piikkareissa ilman iskunvaimennusta. Meno oli sen verran ryhdikästä että valmentajan mielenkiinto heräsi ja lyöttäydyin mukaan. Kaveri kertoi tulleensa Suomeen YK-sotilaan hommista ja oli viikkoa aiemmin juossut Helsinki City maratonin alle 3.10 (piikkareissa). Harjoituspäiväkirjoista ilmeni että kaveri ei ollut juossut metriäkään lenkkiä edellisenä vuonna, mutta käynyt saliharkoissa 2-3krt/vko. Maratonille hän oli juossut kasaan yhteensä 90km edellisen kuukauden aikana!
Mentiin radalle ja pistettiin parina päivänä testit päälle. Mies ponnisti 316cm vauhditonta pituutta, juoksi lyhyen neuvomisen jälkeen kolmena askeleen välillä miesten aidat alle 17 sekuntia, kiskaisi 600metrisen 1.32 ja Cooperissa 3350m. Aika huimaa perusmonipuolisuutta. Kuukauden päästä hän lähti takaisin kokkihommiin Golanille…
Hyvä tarina 🙂 Kestävyyslajeissa hyötysuhde on kohdallaan kun on tehoja 😉 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10233114
Kannattaa tsekata Jussin juttu:
http://wikiliikkuja.com/2011/11/07/jalat-rakastavat-pienta-pieksemista/
Mitäs mieltä muuten olet kovien maratoonareiden kunnosta verrattuna yleisurheilijoihin? 🙂 Raa’assa lihasvoimassahan he varmasti jäävät jonkun verran jälkeen, mutta entäpä vaikka juoksulajit? Oletetaan vaikka, että kaveri juoksee maratonin selvästi alle 2:30 aikaan (eli koko ajan vähintään 3.35km cooper-vauhtia!). Paljonkohan tuolla kunnolla pääsisi ”oikeassa” cooperissa tai 100m juoksussa?
Kestävyyskunto on kova, mutta nopeus heikko. 100 m juoksijalla tilanne on sitten toisinpäin. Erikoismiehet /-naiset ovat spesialisoituneet omiin lajeihinsa ja näihin ääriominaisuuksiin. Maksiminopeus ja maksimikestävyys ovat tosi ääriominaisuuksia ja ainoastaan tietyt biomekaaniset ja tekniset taitotekijät ovat urheilijoilla samanlaisia.
Aamen. Hienoa että joku uskottava taho sanoo julkisesti ääneen asioita, joista olen jo vuosia puhunut lähipiirin kanssa. Kansan syvät rivit ovat usein autuaan tietämättömiä esim. kansallisen tason yleisurheilijoiden nopeus- ja voimatasoista, lajiin katsomatta. Itse entisenä maajoukkuepikaluistelijana ja piiritason yleisurheilijana olen ollut paitsi tietoinen urheilijoiden fyysisestä kunnosta, myös itse tavoittelemassa paikkoja nuorten arvokilpaoluihin ja Kalevan kisoihin, jälkimmäisessä koskaan onnistumatta. Oma avopuoliso, entinen seitsenottelija, nykyinen 14 metrin kuulantyöntäjä kilpailee edelleen ja treenaa sen mukaisesti. Vaikka tulostaso ei kansainvälisillä mittareilla riitä mihinkään, treenimäärät ja testitulokset ovat keskiverto kuontoilijan näkökulmasta todella kovia. Kyseessä on 70 kg nainen.
– penkki 77,5 kg
– etukyykky 130 kg
– rinnalleveto 85kg
Noissa riittää jo monelle 70 kiloiselle miehelle, saati naiselle tekemistä. Eikä kyseessä siis ole mikään ammattiurheilija, vaan lahjakas ja motivoitunut harrasteurheilija.
Tuosta haasteestasi sen verran, että jos antamasi tulostavoitteet pisteytettäisiin, voisin itsekin päästä lähelle tavoitetta. Heittolajeissa menisi sen verran yli tavoitteen, että pisteet kompensoisivat heikompia lajeja mukavasti. 🙂
Kiitos. Joutuisin avopuolisosi kanssa melko tiukoille etukyykyssä ja eiköhän näille monille wannabe-bodareille isojenkin hanskojen kanssa kävisi samoin. Saati sitten monien muiden urheilulajien edustajille. Koville ottaisi hävitä naiselle 😉
Kyllä vakipunttiksemme wannabe-bodari-isohansakat kattelee välillä ihmeissään avovaimon sarjoja, hän kun ei ole mikään mörssäri (182cm/70kg). 😀 Itse olen pysynyt vielä edellä, myös etukyykyssä. Penkissä meillä on leikkimielinen haaste koko ajan päällä: Minun pitää penkata tuplasti sen minkä hän. Tällä hetkellä mennään lukemissa 77,5kg/162,5 kg eli johdan niukasti… 😉 Kyllähän se naisen vahvemmaksi toteaminen varsinkin fyysisiltä ominaisuuksilta aika tiukkaa tekisi minullekkin…
Ei joutuisi, jos mieskin on harrastelija eikä sohvaperuna. Mulla ei ole liikuntataustaa, paitsi nyt vanhemmilla päivillä (eli kolmekymppisenä) aloitettu crossfit -”harrastus”. Painoa 75kg, penkki heikoimpia lenkkejä 105kg, etukyykky 150kg (enemmän kuin takakyykky!), raakarive 120kg (kyykyn kautta vähemmän). Kilparyhmä treenaa erikseen, meidän ”tavisten” joukossa nuo on melko keskivertotuloksia.
Aika moni on parin vuoden edes jollain tasolla suunnitelmallisen treeniohjelman avulla saanut esimerkiksi takakyykkyä ylös 80 –> 140kg. Selkeästi todella paljon on kiinni voiman ohella hermotuksista ja kropan lihasten ”löytämisestä” ja hallinnasta, kun puhutaan vielä noinkin maltillisista tuloksista.
Toki selvää on, että pystymetsästä napattu 70kg mies ei pääse vaimosi tuloksiin ilman minkäänlaista liikuntataustaa samantien, ei varmasti ensimmäisen vuodenkaan aikana välttämättä. Ikävä kyllä kuitenkin miesten ja naisten välillä on fyysiset eronsa ja perusterve mies pääsee vastaaviin tuloksiin melko pienellä vaivalla vastavankokoiseen naiseen nähden.
Omalla kohdallani tulokset on nyt sillä tasolla, että niiden selkeä parantaminen vaatisi huomattavasti enemmän aikaa ja töitä. Sen seurauksena leikkimielinen harrastus muuttuisi vakavamieliseksi harrastukseksi (kuitenkin edelleen oltaisiin kaukana urheilijoiden panostuksesta huippu-urheilijoista puhumattakaan), eikä sellaiseen riitä aika, motivaatio eikä kurinalaisuus.
10 v harjoittelua Kalevan kisoihin? Tsekkaapa Inari Heikkinen JKU, juoksee nyt Kalevan kisoissa ja liittyi yu-seuraan tänvuoden puolella…
Satuin olemaan yleisössä Jyväskylässä kun pinkaisi alle 12,5 s. Tosi lahjakas tyttö/nainen, muistaakseni futiksesta siirtymässä pikajuoksuun. Nopeus on erittäin geneettinen ominaisuus ja Inari on yksi erittäin harvoista, joilla on naisena potentiaalia juosta joskus vielä alle 11,5 s.
Moi!
Todentotta Pitkämäen monipuolisuus kestävyyksineen, voimineen, notkeuksineen ja ennenkaikkea hyödynnettynä tämä kaikki valtavana lajinopeutena hyvään tekniikkaan, voidaan puhua ’melko’ kovakuntoisesta kaverista . Ei riitä että juoksee satametriä kovaa tai tempaisee räjähtävästi 120kg. Mielestäni ydinkysymys on, siirtää tämä nopeus/rjähtävä voima kyseiseen lajiin(jajinopeus). Siinä Tero on kovaa valuuttaa, kuten myös nuori sakasalainen kuulantyöntäjä Stohrl. Kovakuntoisimmasta urheilijasta puhuessa on mielipiteitä varmasti yhtäpaljon kuin tälläkin palstalla kirjoittajia. Kovakuntoinen mies juoksee maratonin 2.h.15min. Kovakuntoinen kaveri vetää rinnalle 6x160kg, crossfit kavereita unohtamatta. Haluaisin lisätä tähän listaan omasta mielestäni yhden nimen: Mika Halvarin.
Moni saattaa hörähtää että mieshän ei pystynyt edes juoksemaan, joten älä mainitse Mikan niemä tällä listalla. Minulle kovakuntoisuus tarkoittaa maksimaalista tehontuottoa (Hevosvoimia), johon on olemassa oma laskentakaavakin Mikan hallitulos 22.09, on tulos jota ei hidas ja kankea puupökkelö pysty tekemään vaikka olisi 1000kg penkkipunnerrus. 170elopainolla(ainakin alle 200kg) hypätty 3m tasaloikka jo osoittaa että nopeutta, elastisuutta, ja uskomaton määrä poweria täytyy olla.Cooperintestiä Mika ei todennäköisesti olisi juossut 3500m,(pyörällä ehkä) , jos se vaaditaan kriteeriksi voidaksemme puhua kovakuntoisesta urheilijasta. Jokatapauksessa 70kg kaveri voi ladata rinkkaan 100 kiviä ja koittaa hypätä yli 1m tasaloikka taittamatta nilkkoja, niskasta puhumattakaan. Lanzarotella talvella videoidut työnnöt samassa harjoituksessa 10x yli 22m ja pisin 22.80m on tuloksia jotka olisivat ehjän kesäkauden myötä vaihtanut kuulantyönnön Maailmanennätyksen toisiin mittohin kuin missä se se tällä hetkellä on. Mutta jos on jos,- ja lehmätkin lentäis jos niillä olis siivet jne..22.09 on kuitenkin tilstoissa. Mutta: olipa kyse sitten Pikajuoksijasta, hyppääjästä tikanheittäjästä, maratoonarista, keihäänheittäjästä , taitaa Mikan ennästystulos 22.09m olla kovin teho mitä Suomalainen urheilija on itsestään irti saanut kautta Historian? Onko se kovaa kuntoa, hetkellistä tehotuottoa vai mitä, siitä voidaan olla montaa mieltä.
Maailmalta en malta olla mainitsematta Ilke Wyluddan mi….naiset kiekonheitto penkkipunnerrus (nähty omin silmin) 180kg oli vaikuttava näky.Samoin 20 paikaltaheittoa 63-64metriin horjutti hiukan uskoa omaan tekemiseen. yuri wardanianin tasaloikka punttikengät jalassa tasamaalla hypätty 394cm saataneen ehkä esittää tässäkohtaa kun puhutaan kovakuntoisista urheilijoista.
No, se ulkomaalaisista.
Ei muutakun tsemppiä syksyn treeneihin, oli ne sitten hampaat irvessä tai hymyissä suin tehtyjä.
Ite aion työtää 7 kg kuulaa nyt vielä syksyllä yli 20m. Kottikärryllä kukkamaasta autotallinperälle.
Heh. Hauska teksti. Kovia kavereita kaikki.
kukaan ei työnnä yli 22m kuulaa ilman dopingia
Erittäin mielenkiintoinen artikkeli ja myös keskustelupalstalta hyviä kommenteja, kiitos kaikille ja erityisesti Juhalle aloituksesta.
En ole varma oletko Juha jossain toisessa blokissa tässä kirjoittanut, mutta itse olen asiaa miettinyt suhteellisen voimatason näkökannalta, eli voimataso suhteutetuna henkilön (sukupuoli huomituna) painoon. Tässä olen miettinyt erityisesti submaksimaalisia suoritusarvoja, joista on voinut mainita eri keskustelusissa ihmisille , eli miksi kannattaa aloittaa kuntosaliharjoittelu kuntokävelyn, hölkän yms. ohella. Sen sijaan maksimaaliset voima- nopeus- ja räjähtävyysominaisuuksien painottamisen olen jättänyt vähemmälle, joita arkielämän näkökulmasta ei samalla tavalla ole merkitystä terveyden näkökulmasta. Mielipiteeni on, että jos jossain liikeeissä, esim. penkkipunnerrus, jalkakyykky tai -prässi jne suhteutetaan omaanpainoon esim. miehellä tyyliin 1,5 x BM penkkiin tai 2,0 x kyykky/prässi, voi melko usealla keskivertomiehellä jäädä toistot kokonaan tekemättä ta ei montaa tule. Sitten kun niitä alkaa saamaa, on jo lihasvoimataso sillä mallilla, että toimintakyvyn (esim. säilyminen ikääntyessä) näkökulmasta se ei ole haittaavan matala!
Hei,
kiitos. Kommenttiisi liittyen olen epäsuorasti kirjoitellut esim.
Heittäisin Hulmi sellaisen mietinnän aiheen asiaan liityen, että olisiko näiden punttitulosten tuijottaminen ja glorifiointi suomalaisessa urheilussa osa ongelmaa? Kun nyt on trendikästä crossfitata ja kilpailla eri voima-nopeus-arvoissa, niin taito-ominaisuudet jää kummasti jalkoihin.
Olin tässä taannoin katsomassa naisten Superpesistä missä eräs joukkue oli täynnä fitnesspeppuja, eikä rasva-% varmaan kellään ollut yli 20, ainoa vaan että juoksu ei kulkenut, pelitaktiset asiat eivät luonnistuneet, pelin luvusta ei ollut tietoakaan, eikä siihen palloonkaan aina osuttu. Nykymittapuulla ”ei niin urheilullisen näköinen” joukkue pieksi taululle melko rumat lukemat…eli mikä on olennaista?
Luettelit mielenkiintoista dataa eri suomalaisurheilijoiden voima-nopeusarvoista..ja onhan ne kovaa luettavaa ja arvostusta herättävää, mutta kummasti Thomas Röhler, Julius Yego (ja aikanaan muuan Jan Zelezny) paiskoo keihästä niin pirun kauas vaikkei voima-arvot järisyttäviä olekaan. 90-metriä siis lentää silti. Koordinaatio, liikkuvuus, välineen käsittely, motorinen oppiminen…ihan eri tasolla kuin suomalaisilla..mutta eivät kuulosta yhtä mediaseksikkäiltä kuin rinnalleveto, 5-loikka, tempaus, takakyykky..jne. Ja toiseksi..suomalaisen simppelin mielen on vaikea mieltää ominaisuuksia joita ei voi mitata kiloissa tai metreissä. 🙂
Tiedän olevani aika yksin mielipiteeni kanssa..mutta niin oli Lauri Hakolakin jonkin aikaa..ennen kuin mäkihypyssä herättiin nykypäivään. 🙂 Toivoisin että taitoasiat tulisivat yhtä trendikkäiksi kuin esim. voimatreeni..sillä tavalla voitaisiin ehkä välttyä myös suomalaisessa urheilussa niin tutuksi tulleilta vammoilta? Voin olla väärässäkin. 🙂
Loppuun kevennys..keihäs (800g) lentää 54m. Hiha on surkeat 33cm..penkkiä ei ole juuri tehty, takakyykkyäkin vain smithissä..ja silti lentää pidemmälle kuin sinulla..:D Joku voi sanoa että ”no..sä oot varmaan treenannu heittämistä ja osaat tekniikan jne”..no..eikös siitä urheilussa pitäisiki olla kyse. 🙂
Moi,
en mä haluaisi tehdä vastakkainasettelua fysiikkatreenin ja taitotreenin tai edes psyykkisen puolen välillä. Monissa lajeissa taito, pelinluku jne. toki ovat niin paljon harjoiteltavampia ja jopa tärkeämpiä osa-alueita kuin ”fyysiset” ominaisuudet, että niissä pitäisi olla päähuomio. Eli siinä olet ihan oikeassa.
En kuitenkaan usko, että tässä testitulosten tuijottamisessa tai voimailun määrässä olisi suomalaisen urheilun iso ongelma ainakaan keskimäärin, vaikka laadussa ehkä olisikin parannettavaa. Voimailun ja urheilullisuuden tavoittelussa ehkä ongelma on, että osa vetää ne överiksi (myös ruokavalion) ja monet joille nämä olisivat hyödyllisiä, eivät panosta niihin riittävästi.
Muutama aiheeseen liittyvä kirjoitus blogista:
70vuotias mies lahdesta kyykky 285kg penkki 140kg maastaveto 210kg painoni 95kg
Ei muuta kuin että penkki ja mave kuulostavat jo koville, mutta kyykky kauhea. Ei voi olla syväkyykky tai sitten kyseessä on maailman ylivoimaisesti kovin seniorikyykkääjä.
Normaali kyykky maastaveto remmeillä
Heh
Sulla on respektiä tietotaitosi ja kokemuksiesi vuoksi. Päivityksesi sisälsi kutenkin tohtorismieheksi liikaa virheitä ja lopultakin osoittautui vain omaksi kehuksi ja markkinointikikaksi.
Hei,
Kiitos kommentista.
tämä on vanha hyvin nopeasti kirjoitettu juttu ja voi hyvinkin sisältää virheitä eikä se ole tieteellinen kirjoitus. Ajatuksenani oli saada kansan tietoisuuteen kuinka kovia urheilijoita yleisurheilijat ovat. Arvostaisin jos korjaat virheet sen sijaan, että esität tuollaisen väitteen: ”Päivityksesi sisälsi kutenkin tohtorismieheksi liikaa virheitä”, jotta voin ne korjata jos on vahingossa jäänyt.
En itse oikein ymmärtänyt, että millä tavalla tuo on kehua jos listailee omia tuloksiaan, jotka eivät edes ole kovin kummoisia verrattuna oikeisiin urheilijoihin ja haukun tuossa itseäni huonoksi monessa asiassa. Mutta tämä lienee mielipideasia.
Mutta korostan vielä, tämä kuuluu blogissa sarjaan henkilökohtaiset kirjoitukset, jossa ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Monet lukijat liikunta-alalla kuitenkin arvostavat, jos kirjoittaja tuo omaa taustaansa esiin.